Tibor Noé Kiss – Inkognito (S&S)
*kirja saatu kustantajalta
Ilmestymisvuosi: Alkuperäinen 2010, suomennos 2021
Sivuja: 157
Läpäiseekö Bechdelin testin: kyllä
Ensimmäinen lause:
"Astun kynnyksen yli."
-
Tibor / Noémi viettää lapsuutensa ja nuoruutensa rakentaen itselleen uraa ammattijalkapalloilijana. Jatkuva harjoitteleminen ja otteluissa pärjääminen muodostuu Noémille keinoksi saavuttaa ankarien ja etäisten vanhempiensa hyväksyntä. Kaikki kuitenkin muuttuu, kun Noémi alkaa tuntea itsensä ulkopuoliseksi miesten joukkueessa ja päättää lopettaa urheilun. Päätökseen tyytymätön ja raivostunut isä tarttuu vasaraan ja lyö kotitalon hissinoveen yhdeksän reikää. Ammattiurheilusta eläköitynyt Tibor / Noémi ei uskalla järkyttää vanhempiaan puhumalla transsukupuolisuudestaan, vaan ryhtyy etsimään todellista identiteettiään salassa.
Kissin romaani rakentuu lyyrisistä virkkeistä ja tajunnanvirtamaisesta kerronnasta. Kiss käyttää esimerkiksi rappeutunutta ja lahoavaa miljöötä Tiborin / Noémin päänsisäisen melankolian ja epämääräisen sukupuoli-identiteetin kuvaamiseen. Symboliset elementit muodostavat vertauskuvien ja metaforien verkoston, jonka keskellä Tibor / Noémi yrittää epätoivoisesti saada vastausta yhteen ainoaan kysymykseen: Olenko minä mies vai nainen?
Vastaus vaihtelee sen mukaan, keneltä kysyy. Nettitesti antaa tulokseksi sukupuoli-identiteetin häiriön ja kertoo päähenkilön olevan “mahdollisesti transsukupuolinen, joka on melkein androgyyni (Kiss 2021, 126).” Sivullisten mielikuvissa Tiborin alterego Noémi sen sijaan luokitellaan samaan kategoriaan hulluuden kanssa. Viranomainen taas puhuttelee häntä ensin herraksi ja sitten neidiksi, eikä Tibor / Noémi lopulta itse oikeastaan tiedä mitä nimitystä käyttää sukupuolestaan tai statuksestaan. Jatkuvasti vaihtuvat määritelmät sotkeutuvat toisiinsa ja aiheuttavat hämmennystä niin päähenkilössä kuin sivullisissakin. Arkisten asioiden monimutkaistumiseen ei tarvita monisivuisia kaavakkeita tai keskustelua lääkärin kanssa, sillä jo pelkkä visiitti kenkäkauppaan riittää pistämään niin päähenkilön kuin sivustaseuraajienkin ajatukset sekaisin:
“Ooksä kundi? Nahkatakkinen mies mulkoili minua tiskiin nojaten. [- -] Hänen tyttöystävänsä tuijotti lattiaa, kassatyttö näyttöä. Turvamies siirtyi lähemmäs. Tiedämme kaikki vastauksen, ei minun tarvitse sanoa mitään, ajattelin. Mutta se ei riittänyt miehelle. Sä olet pervo (Kiss 2021, 60).”
Teoksen nimi “Inkognito” viittaa latinan kielen sanaan incognitus, joka tarkoittaa ei-tiedettyä. Nykykielessä esimerkiksi latinasta johtuvalla italian termillä incognito viitataan tuntemattomaan tai tietyissä yhteyksissä outoon sekä hämäräperäiseen. Kaikki nämä käännökset sopivat Tiborin / Noémin sukupuoli-identiteetin kuvaukseksi, sillä transsukupuolisuuden määritelmä on tänä päivänäkin useissa maissa epämääräinen tai vanhentunut. Sanalle inkognito löytyisi suomen kielestä useita vakiintuneita synonyymejä, kuten peitenimi tai nimetön, mutta latinaan viittaavan termin käytön voi nähdä viittauksena maailmanlaajuiseen ja pitkäaikaiseen ongelmaan. Transsukupuolisuus ei nimittäin ole vain Tiborin, Noémin tai Unkarin päänvaiva, sillä sukupuolen moninaisuutta on aina esiintynyt kaikkialla maailmassa. Onkin oikeutettua viitata jo antiikin aikana käytettyyn termiin incognitus, joka muistuttaa sukupuolten moninaisuuden olleen olemassaoleva asia jo vuosituhansia sitten.
Kissin tapa kuvata päähenkilön raskasta prosessia tajunnanvirtamaisen kerronnan avulla tarjoaa lukijalle mahdollisuuden havainnoida tapahtumia transsukupuolisen näkökulmasta. Teoksen intradiegeettinen kertoja kuvaa ympäristöään ja kokemuksiaan hajanaisten havaintojen kautta, jotka sirpaleisuudessaan muodostavat kuvan mielen ja kehon jatkuvasta kamppailusta: “Nojatuolin jalan ympärille kerääntyneitä hiuksia, pölypalloja, paperinpalasia, lasiovi puoliksi auki, lääkäri viikoittain keinonahkanojatuolissa, kirjoituspöydän, ikkunan ääressä. Vääntelen käsiäni, haluaisin tietää, olenko oikeasti nainen vai mies (Kiss 2021, 95).”
Teoksen minimalistinen tyyli tarjoaa tiiviin mutta epäkoherentin kuvauksen identiteettikriisistä kaksinapaisessa yhteiskunnassa. Toisistaan näennäisesti irralliset lauseet on usein eroteltu toisistaan järkähtämättömillä pisteillä, jolloin virkkeiden yhdistäminen ja niiden keskinäisen suhteen täydentäminen jää lukijan vastuulle. Kissin teoksen voikin nähdä haastavan lukijan eräänlaiseen vuoropuheluun, jossa vastaanottajan on pakko täyttää kerronnan aukot omilla ajatuksillaan ja muodostaa jonkinlainen mielipide vallitseviin sukupuolinormeihin.
Henkilökohtaisesti koin Kissin kirjoitustyylin paikoin toimivana, mutta useammin raskaana ja epäinformatiivisena. Tietyt motiivit, kuten pianonjuoksutukset, musiikkikanavat ja saappaat toistuvat mekaanisesti kerronnassa. Se auttaa jäsentämään hajanaiselta tuntuvaa teosta, sillä kirjailijan tyyli on todella aukkoista, töksähtelevää, abstraktia ja tajunnanvirtamaista.
Sanomaltaan Inkognito on raadollisen rehellinen: Nyky-yhteiskunta on kahtiajakautunut vanhakantaisiin sukupuolikäsityksiin, eikä siinä ole sijaa väliinputoajille. Tällaisia väliinputoajia ovat muiden muassa transsukupuoliset, transvestiitit, androgyynit sekä naiselliset miehet – kaikki termejä, joilla Tibor / Noémi kuvailee itseään.
Tibor Noé Kissin Inkognito kuvaa sukupuolen moninaisuuteen liittyvää problematiikkaa paitsi päähenkilön subjektiivisesta näkökulmasta, myös yhteiskunnallisella tasolla. Tiborin / Noémin kipuilu ahtaiden sukupuoliroolien maailmassa kuvastaa samaa tuskaa, jota moni muukin sukupuolivähemmistöön kuuluva joutuu kokemaan. Ongelmat eivät ole pelkästään identiteetin etsimiseen liittyviä kasvukipuja, vaan myös lakiin kirjatun eriarvoisuuden sietämistä.
Kirjailijan kotimaassa, Unkarissa, sukupuolen juridinen muuttaminen ei ole enää ollut sallittua vuoden 2020-lakimuutoksen jälkeen (https://yle.fi/uutiset/3-11416014). Myös Suomessa transsukupuolisten ihmisoikeudet jäävät toteutumatta, sillä tänä päivänäkin käytössä oleva translaki edellyttää juridisen sukupuolensa muuttavia transsukupuolisia luopumaan lisääntymiskyvystään. Pakkosterilisaatio on jäännös vanhakantaisesta ja virheellisestä käsityksestä, jonka mukaan transsukupuolisuus on periytyvä mielenvikaisuudeksi luokiteltava sairaus. Nykypäivän tiedoilla ymmärretään jo, että laki perustuu täysin vanhentuneeseen tietoon. Vaatimus lisääntymiskyvyttömyydestä ei kuitenkaan ole vielä poistunut sukupuolenkorjausprosessista. Tällaisten epäinhimillisten lakien ja päivitystä vaativien sukupuolikäsitysten vuoksi on tärkeää, että Inkogniton kaltaisia kulttuurituotteita luodaan. On toivottavaa, että Kissin teos haastaa lukijan lisäksi kokonaisen yhteiskunnan pohtimaan arvomaailmaansa ja käsityksiään sukupuolen moninaisuudesta.
Kiss, Tibor Noé (2021) Inkognito. Suomentanut Saarni Laitinen. Kustantamo S&S, Helsinki.
Unkarin uudessa laissa ihmisellä on muuttumaton "syntymäsukupuoli" – henkilötodistuksen näyttäminen on transsukupuoliselle pelottava tilanne. Uutinen: https://yle.fi/uutiset/3-11416014. Viitattu 14.3.2021.
Kuvat: @chains_of_light
Tämä kirja täyttää seuraavat kohdat Helmet lukuhaasteesta (2021):
4. Joku kertoo kirjassa omista muistoistaan
6. Kirja kertoo rakkaudesta
7. Kirjassa on kaveriporukka
26. Elämäkerta henkilöstä, joka on elossa
29. Kirjan henkilön elämä muuttuu
37. Kirjan henkilön työ on tärkeä tarinassa
38. Kirja on käännetty hyvin
39. Kirjassa kuunnellaan musiikkia
49. Kirja on julkaistu vuonna 2021
Olen julkaissut lyhennetyn version tästä esseestä myös Maailmankirjat-blogissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti