Sari Hälinen (toim.) – Onnellisia aborttitarinoita (Basam Books)
Teos saatu arvostelukappaleena.
Julkaisuvuosi: 2024
Sivuja: 147
Ensimmäinen lause:
"Onnellisia aborttitarinoita -kirja on syntynyt epäilyksestä."
-
Vuonna 2017 alkaneen feministisen Me Too -liikehdinnän myötä monissa länsimaissa käännettiin kollektiivisesti katseet kohti vanhentuneita lakeja sekä vaiettuja normeja. Suomessa haavoittuvaisessa asemassa olevien ihmisryhmien tilannetta ryhdyttiin kohentamaan päivittämällä seksuaalirikoslainsäädäntöä. Suostumus2018-kansalaisaloitteen myötä raiskauksen tunnusmerkistöön lisättiin suostumuksen puute. Muutos oli merkittävä, sillä päivitys tarkoitti ihmisen omaa kehoa koskevan oikeuden tunnustamista lainsäädännön tasolla. Perustuslain mukaan julkisen vallan oli täytynyt turvata ihmisoikeuksien toteutuminen jo ennen lakiuudistusta, mutta käytönnössä seksuaalisen väkivallan uhrien oikeutta oman kehonsa koskemattomuuteen ei kyetty turvaamaan vanhentuneen lain keinoin.
Seksuaalirikoslainsäädännön päivittäminen nykypäivän tutkimustiedon ja arvojen tasolle avasi tien myös muiden yhdenvertaisuusongelmien esilletuomiselle. OmaTahto2020-kampanjan myötä ryhdyttiin ajamaan poliittisella kentällä läpi uudistusta, joka mahdollistaisi raskaudenkeskeytyksen hakijan omalla ilmoituksella. 2020-luvulle asti raskaudenkeskeytystä varten tuli Suomessa hankkia kahden lääkärin puoltava lausunto sekä perustella toimenpide lain edellyttämällä syyllä. Oma tahto ei kuulunut näihin virallisesti hyväksyttyihin syihin. Vuonna 2022 kansalaisaloitteen vaatimukset hyväksyttiin eduskunnassa ja uusi, hakijan omaa tahtoa kunnioittava laki tuli voimaan 1.9.2023.
Kansainvälisessä ihmisoikeusjulistuksessa määritelty oikeus omaan kehoon on siis vasta 2020-luvun kynnyksellä liitetty osaksi Suomen perustuslakia konkreettisin kannattimin. Syyt kehollisen itsemääräämisoikeuden sivuuttamiselle ovat kautta aikojen olleet ennemmin sosiaalisia kuin esimerkiksi lääketieteelliseen tietoon perustuvia. Toimittamassaan Onnellisia aborttitarinoita -tietokirjassa seksuaalikasvattaja Sari Hälinen pureutuu kehollisen vallankäytön erilaisiin muotoihin ja erittelee niiden seurauksia aborttidiskurssin näkökulmasta.
Hälisen kokoamaan teokseen on liitetty monipuolisesti lausuntoja terveydenhuollon, poliittisen toiminnan sekä julkisen sanan ammattilaisilta. Vaikka kotimaamme lainsäädäntöä raskaudenkeskeytykseen liittyen on saatu jo päivitettyä, liittyy aborttiin edelleen stigmatisointia. Vaikka säädökset ovatkin muuttuneet, eivät vanhojen lakien taustalla vaikuttaneet sosiaaliset normit ole kadonneet. Hälisen toimittamasta teoksesta käyvät väkevästi ilmi yhteiskunnallisen painostuksen seuraamukset: abortin saaminen tai omaa kehoa kunnioittavan päätöksen tekeminen eivät edelleenkään ole jokaisen ihmisen todellisia oikeuksia.
"En olisi halunnut tehdä aborttia ja tunsin painostusta siihen. Kokemus oli todella kamala henkisesti ja totta kai myös fyysisesti. Samaan aikaan menetin myös uskoni Jumalaan. Loppujen lopuksi mietin kuitenkin hyviä puolia lapsettomuudessa ja päätin omilla aivoillani tehdä abortin. [- -] Tajusin myös, että en oikeasti halua lapsia, vaan ehkä lapsen hankkiminen on yhteiskunnan painostusta. (Hälinen 2024, 36-37.)
Raskaudenkeskeytyksen kokeneiden ihmisten kertomukset antavat merkityksen teoksen nimikkeelle. Onnellisia aborttitarinoita -kirjaan on koottu yhteensä noin sata tositarinaa, vaikka useampiakin olisi ollut tarjolla. Kommenttien keskiössä ovat yksilökohtaiset tarpeet raskaudenkeskeytykselle sekä operaatiota seuraava onnen tunne. Kertomusten suuresta määrästä voi päätellä aiheen nostattavan tunteita ja ilmentävän onnellisesta lopusta huolimatta tarvetta vertaistuelle. Myös OmaTahto2020-kampanjan vastaava Milla Pyykkönen mainitsee Asiallista tietoa abortista -sivustolleen koottujen kokemustarinoiden keräämisen sujuneen helposti, sillä arvelee naisilla olleen tarve puhua kokemuksistaan (Pyykkönen 2024, 31).
Blogihistoriaa tarkastellessani havaitsin, ettei aborttiteemaisia teoksia löydy arkistostani muutamaa enempää. Ainoastaan yhdessä kirjassa raskaudenkeskeytys on keskeinen teema. Feministisestä kirjablogistani ei ennen tätä julkaisua löytynyt yhtä ainoaa kritiikkiä, jossa olisin käsitellyt raskaudenkeskeytysteemaista kotimaista kirjaa. Blogin rajallisesta otannasta ei tietenkään voi tehdä yleisluontoisia johtopäätöksiä, mutta toimittajan huomioista sen sijaan voi: Onnellisia aborttitarinoita -teoksen julkistamistilaisuudessa Hälinen mainitsi aineiston olleen jokseenkin kiven takana, sillä aborttikokemuksista tai Suomessa teetetyistä raskaudenkeskeytyksistä ylipäänsä on haastava löytää luotettavaa tutkimustietoa. Blogini niukka tarjonta saattaa siis kieliä laajemmasta ongelmasta, joka kotimaiseen aborttikirjallisuuteen liittyy: yksittäisistä teoksista huolimatta genreä ei vielä kotimaassamme ole olemassa.
Raskaudenkeskeytyksen kokeneiden tarve puhua tapahtuneesta kummunnee siis vallalla olevasta ahtaasta normista – aborttipuheenvuoroja ei perinteisesti Suomessa ole painettu kirjojen sivuille, eikä niistä ole koottu kattavaa tutkimusaineistoa. Jo tästä syystä Onnellisia aborttitarinoita on merkittävä kulttuuriteko, joka kokoaa helposti lähestyttävälle alustalle raskaudenkeskeytyksen kokeneiden uniikkeja kokemustarinoita.
Kenties suuria tunteita nostattavasta teemastaan huolimatta teoksen rakenne on kevyt. Hälisen keräämät asiantuntijalausunnot aloittavat teoksen pohjustamalla abortin moninaisia syitä, tämänhetkistä raskaudenkeskeytysprosessia sekä nykyisen lainsäädännön historiaa. Tietokirjaan on näin ollen koottu napakoin, selkeäsanaisin puheenvuoroin kaikki tarpeellinen pohjatieto, jonka lukija tarvitsee selatessaan raskaudenkeskeytystarinoita. Asiallisen ja luotettavan tiedon esilletuominen onkin yksi kirjan merkittävimmistä saavutuksista. Lisäämällä kirjallisuuden kentälle huolellisesti kuratoidun kokoelman raskaudenkeskeytykseen liittyvistä puheenvuoroista Hälinen argumentoi painavasti kehollisen itsemääräämisoikeuden puolesta ja tarjoaa mahdollisuuden myös jatkokeskustelulle. Onnellisia aborttitarinoita -teos toimii luotettavana tutkimusaineistona myös tulevaisuuden tietokirjoille.
Vakavastiotettavalle tutkimustiedolle onkin tarvetta. Vaikka ihmisten oikeutta aborttiin on monissa maissa viime vuosina tuettu lainsäädännöllisin muutoksin, useissa valtioissa raskaudenkeskeytysoikeutta on voimakkaasti rajoitettu tai se on kokonaan kielletty. Esimerkiksi Yhdysvalloissa vuonna 2022 tehtyjen muutosten myötä jokainen osavaltio on saanut itsenäisesti päättää kansalaistensa aborttioikeudesta. Tätä nykyä noin puolet Yhdysvaltain osavaltioista on kieltänyt kokonaan tai huomattavasti rajoittanut kansalaisten oikeutta aborttiin. Useimmat muutokset ovat olleet negatiivisia, eli monissa osavaltioissa laki on aiemmin turvannut yhdenvertaisen raskaudenkeskeytyksen. Kehollisen itsemääräämisoikeuden rajoittaminen onkin vallankäytön muoto, jolla on perinteisesti ollut tapana kulminoitua äärimmäisten yhteiskunnallisten liikkeiden yhteydessä. Saavutettuja oikeuksia ei siis tule lukea kumoamattomaksi kotimaassammekaan, ja siitä syystä Onnellisia aborttitarinoita -kirjan kaltaista luotettavaa tietoa on tuotettava aktiivisesti lisää.
Pienestä koostaan huolimatta Hälisen toimittama Onnellisia aborttitarinoita -tietokirja on painava teos, joka täyttää ison aukon kotimaisen kirjallisuuden kentällä. Taide kaikissa muodoissaan on kautta aikain ollut poliittinen työkalu, ja sellaisena Hälisen toimittamaa kirjaakin on syytä pitää. Onnellisia aborttitarinoita ei siis vain liitä oikeutettua positiivista attribuuttia perinteisesti negatiivisena nähtyyn toimenpiteeseen, vaan osallistuu onnellisten aborttitarinoiden takaamiseen tulevaisuudessakin.
-
-
"Olin 17-vuotias vuonna 2002. Elin väkivaltaisessa suhteessa ja tulin raskaaksi. Päädyin tekemään abortin enkä ole sekuntiakaan katunut päätöstäni. Abortit tehtiin tuohon aikaan ainoastaan kaapimalla ja kokemus oli sairaalassa ihan ok. Kun hain lupaa aborttiin, lääkäri sanoi faktana, että ei tulisi olemaan yhtään päivää elämässäni, kun en miettisi syntymätöntä lastani ja esimerkiksi sitä, minkä ikäinen hän nyt olisi. Se ei ole koskaan pitänyt paikkaansa. Kun tein abortin, pääsin lopulta eroon myös väkivaltaisesta kumppanista ja elän nyt, melkein 20 vuotta myöhemmin, hyvin onnellista elämää."
(Hälinen 2024, 49.)
-
Hälinen Satu (2024) Onnellisia Aborttitarinoita. Basam Books: Helsinki.
Pyykkönen Milla (2024) "Vapaa ja turvallinen abortti on ihmisoikeus: OmaTahto2020-kansalaisaloitteen tarina". Teoksessa Hälinen Satu (toim.) Onnellisia Aborttitarinoita. Basam Books: Helsinki.
Kuvat: @chains_of_light
-
Tämä teos täyttää seuraavat kohdat Helmet 2024 -lukuhaasteesta:
7. Kirjassa rakastutaan (mm. monessa kokemustarinassa raskaus saa alkunsa uudesta suhteesta)
15. Kirja, jolla on vähintään kolme tekijää (Teokseen on koottu noin sata kokemustarinaa sekä useita asiantuntijalausuntoja)
19. Suomi mainittu (Kirjassa on mainittu Suomi)
32. Kirja on kirjoitettu alun perin kielellä, jolla on korkeintaan 10 miljoonaa puhujaa
38. Kirjan kannessa tai nimessä on käsi tai kädet
41. Kirjassa syntyy lapsi (monet abortin tehneet ovat myöhemmin päätyneet vapaaehtoisesti jatkamaan myöhempää raskautta)
43. Kirjalla ei ole päähenkilöä
49. Kirja on julkaistu vuonna 2024
