Cecilia Samartin – Nora & Alicia (Bazar)
Ilmestymisvuosi: Alkuperäisteos 2004, suomennos 2011
Sivuja: 390
Läpäiseekö Bechdelin testin: kyllä
Ensimmäinen lause:
"Eniten rakastan lämpöä, sitä miten se levittäytyy kaikkialle sormenpäitäni ja varpaitani myöten, kunnes minusta tuntuu että olen osa aurinkoa, että se kasvaa sisälläni."
-
Löysin Cecilia Samartinin esikoisteoksen Kampin kirjanvaihtohyllystä ja päätin, että on vihdoin tullut aikani tutustua monien ylistämään kuubalais-yhdysvaltaiseen kirjailijaan. Nora & Alicia onkin myyntimenestys ja esimakua Samartinin myöhemmälle tuotannolle.
Nora & Alicia kertoo kuubalaisista serkuksista, jotka viettävät lapsuutensa aurinkoisella saarella hetkeä ennen vuoden 1953 kommunistista vallankumousta. Järisyttävän yhteiskunnallisen muutoksen myötä serkukset ajautuvat erilleen, sillä Noran perheen paetessa Amerikkaan Alician vanhemmat päättävät jäädä Kuubaan odottamaan parempia aikoja. Vuosien edetessä kulttuurierot ja elintasojen muutokset repivät syvän kuilun serkusten välille, mutta siitä huolimatta Nora ja Alicia jatkavat sinnikkäästi yhteydenpitoa. Kaikki muuttuu, kun Nora yli vuosikymmenen jälkeen saa kerättyä tarpeeksi rohkeutta palata alkuperäiseen kotimaahansa tapaamaan Aliciaa ja tämän nuorta tytärtä.
Kertomus sisältää useita järkyttäviä kuvauksia seksuaalisesta väkivallasta, poliittisten mielipidevankien kohtelusta, korruption erilaisista muodoista sekä pakolaisten epäinhimillisistä olosuhteista. Traagisia tapahtumia tasapainottaa kuitenkin elämänmyönteinen kerronta arkisine, lämpimine ja samastuttavine kuvauksineen.
Samartinin kirjoja on nimitetty niin viihdekirjoiksi kuin lukuromaaneiksikin. Ymmärrän termien käytön siinä mielessä, että Samartinin teksti on jouhevaa ja mukaansatempaavaa. Nora & Alicia -romaani on myös selkeästi juonivetoinen, mutta nähdäkseni tämä ei poissulje kirjan monitahoisia psykologisia kuvauksia, yhteiskuntakriittistä ulottuvuutta tai huikean ansiokasta kerrontaa. Samartinilla tuntuukin olevan harvinainen kyky kuvata miljöötä, hahmojen tuntemuksia ja esimerkiksi abstrakteja muistoja lähes käsinkosketeltavan kirjavasti:
"Ajoimme Havannan kuoppaisilla teillä ja väistimme matkalla niin nuoria kuin vanhojakin. [- -] Valtaosa rakennuksista näytti olevan raunioina. Ne olivat kuin valtavia hääkakkuja, jotka mädäntyivät auringossa ja joiden entinen loisto oli luhistunut muruiksi jalkakäytäville. Kauniisti värjätyt lasi-ikkunat olivat hajonneet sirpaleiksi kuin raskaat kyyneleet (Samartin 2011, 245)."
Kirjailija osaa kuljettaa lukijaa sujuvasti halki vallankumouksen, vaikean pakomatkan, uuden elämän käänteiden ja menneisyyden haamujen. Vaikka kerronta leikittelee erilaisten aikatasojen ja esimerkiksi maagisen realismin tyylikeinoilla, lukijan on helppo seurata tapahtumia ja samastua päähenkilön tuntemuksiin. Päähenkilön ja muiden hahmojen matkassa on kiinnostavaa kulkea myös siitä syystä, että Samartin rakentaa hahmonsa niin sanotusti pyöreiksi, eli varsin moniulotteisiksi ja mielenliikkeiltään uskottaviksi. Tämä nostaa Samartinin psykologisen kuvauksen taitajien joukkoon. Tarinassa onkin useita hahmoja, jotka kokevat dramaattista henkistä kasvua ja suurta kipuilua yhteiskunnallisten arvojen kääntyessä päälaelleen.
Nora & Alicia -kirjaa on jonkin verran kritisoitu sen mustavalkoisesta näkökulmasta. En ole tästä täysin samaa mieltä, sillä itse nautin nimenomaan vallankumoukseen liittyvästä epävarmuudesta ja problematiikasta, jota Samartin teoksessaan onnistuneesti kuvasi. Romaani antaa äänen niin kommunismin kannattajille, vastustajille kuin niillekin, jotka eivät ole varmoja mielipiteestään. Useat hahmot tasapainoilevat kommunismin ja kapitalismin välillä, monet heistä jopa vaihtavat poliittista leiriään tarinan edetessä. Mielestäni tämä on varsin uskottavaa, sillä suurten yhteiskunnallisten kriisien keskellä ihmisten on usein vaikea löytää paikkansa.
Samartin on saanut kritiikkiä myös siitä, että esittää Kuuban tapahtumat pääosin varakkaan ja yläluokkaisen perheen näkökulmasta. Noran ja Alician yltäkylläisessä lapsuudessa Kuuba näyttäytyykin paratiisina, jossa ruokaa riittää ja sukulaiset asuvat valtavissa merenrantahuviloissa. Tosiasiassa myös vallankumousta ennen kuubalaiset kärsivät eriarvoisuudesta ja äärimmäisestä köyhyydestä. Mielestäni Samartinin valitsema näkökulma ei silti ole ongelmainen, sillä sen kautta lukija pääsee lähemmäs erilaisten ääripäiden elämää ja ymmärtää erityisesti vallankumouksen vastustajia. Eikä kirjassa siltikään pysytellä vain polaarioppositioissa, sillä teos esittelee myös useiden keskiluokkaisten kuubalaisten arkea niin vallankumousta ennen kuin sen jälkeenkin.
Nora & Aliciaa ei silti tule lukea dokumentaarisena läpileikkauksena Kuuban tapahtumista. Tarina on fiktiivinen, eikä sen ole tarkoituskaan olla objektiivinen kuvaus vallankumouksesta. Juuri siksi kertomus on niin herkullinen: hirmuinen poliittinen kriisi kerrotaan ensin lapsen ja sitten aikuisen naisen näkökulmasta. Näkökulmaan avaruutta tuo Kuubaan jäänyt Alicia kirjeineen, joiden läpi maan hidas rappeutuminen kuultaa.
Juonensa puolesta teos on koukuttava. Samartin kuvaa tapahtumia ja henkilöitä niin eläväisesti, että jokaista kohtausta tekee mieli jäädä tunnustelemaan kaikilla aisteilla. Noran ja yhdysvaltalaisen opettajan, Jeremyn, rakkaustarina esimerkiksi muodostuu teoksen kokonaiskuvassa vain yhdeksi pieneksi sivujuoneksi, mutta jo pelkästään siitä Samartin olisi voinut kirjoittaa oman romaaninsa. Myös muiden hahmojen ja näiden elämäntapahtumien seuraaminen on mielenkiintoista, sillä kaikkien elämänvalinnat nivoutuvat lopulta yhteen monikulttuuriseksi arvojen ja normien kietoutumaksi.
Kertomuksen loppupuolella Samartin sortuu melodramaattisuuteen, eivätkä viimeisten kohtausten tapahtumat tunnu kulkevan linjassa kerronnan muiden uskottavien elementtien kanssa. Teos sisältää kuitenkin runsaasti tajunnanvirtamaista maagista realismia, minkä kuvauksiksi myös viimeiset kohtaukset voi osittain lukea. Koin teoksen lopun kuitenkin juonellisesti pettymyksenä, sillä myös hieman vähäeleisimmillä ja uskottavammilla tapahtumilla Samartin olisi saanut rakennettua liikuttavan lopetuksen pitkään rakennetuille ihmiskohtaloille.
Koin Nora & Alicia -teoksen yleisesti ottaen miellyttävänä ja koukuttavana lukukokemuksena, jolla on myös vahva yhteiskuntakriittinen ulottuvuus. Hieman rajoittuneesta näkökulmasta huolimatta tarina toi onnistuneesti esille poliittisia toisinajattelijoita, yhteiskunnan monenkirjavat kasvot, tuloerojen äärimmäisyyden sekä esimerkiksi naapurimaiden kylmän suhtautumisen humanitäärisen kriisin keskellä kamppailevaan valtioon. Kirjaa ei silti kannata vierastaa liian poliittisena tai kantaaottavana teoksena, sillä kertomuksen syvin ja kovaäänisin elementti rakentuu ystävyydestä, rakkaudesta ja perhekäsityksestä. Nora & Alicia on ennen kaikkea tarina omistaumisesta niin omalle perheelle kuin kotimaallekin, oli se sitten Kuubassa tai Yhdysvalloissa.
Samartin, Cecilia (2011) Nora & Alicia. Suomentanut Tiina Sjelvgren. Bazar Kustannus: Juva.
Kuvat: @chains_of_light
Tämä teos täyttää Helmet-lukuhaasteesta (2021) seuraavat kohdat:
3. Historiallinen romaani
6. Kirja kertoo rakkaudesta
8. Kirja, jossa maailma on muutoksessa
11. Kirja kertoo köyhyydestä
17. Kirjan nimessä on kirjan päähenkilön nimi
19. Kirjassa leikitään
29. Kirjan henkilön elämä muuttuu
33. Kirjassa opetetaan jokin taito (uimaan oppiminen on tärkeässä osassa teosta)
36. Kirjassa liikutaan ajassa
38. Kirja on käännetty hyvin (Joskin nimi olisi voinut olla mielikuvituksekkaampi. Teoksen alkuperäinen nimi on "Broken paradise / Ghost heart".)
46. Kirjassa syödään herkkuja (paahtovanukasta esimerkiksi)
