Liv Strömquist – Prinssi Charlesin tunne & Punaisin ruusu puhkeaa kukkaan

Liv Strömqvist – Prinssi Charlesin tunne 

Liv Strömqvis – Punaisin ruusu puhkeaa kukkaan 

(Sammakko)

*teokset saatu arvostelukappaleina kustantajalta

Prinssi Charlesin tunne 

Ilmestymisvuosi: alkuperäinen 2010, suomennos 2017 

Sivuja: 133

Läpäiseekö Bechdelin testin: ei (hyvästä syystä)

Ensimmäinen lause: 

"Prinssi Charlesin kihlauduttua Dianan kanssa häneltä kysyttiin lehdistötilaisuudessa: Are you in love?"

-

 Punaisin ruusu puhkeaa kukkaan

Ilmestymisvuosi: alkuperäinen 2019, suomennos 2021

Sivuja: 170

Läpäiseekö Bechdelin testin: ei (hyvästä syystä)

Ensimmäinen lause: 

"Ei tunnu miltään"

-

Olen tässä blogissa aiemminkin käsitellyt sarjakuvaromaaneja, jotka juhlistavat sarjakuvan ilmaisuvoimaa. Ruotsalaisen sarjakuvataiteilija ja kunniatohtori Liv Strömquistin (2017 & 2021) Prinssi Charlesin tunne & Punaisin ruusu puhkeaa kukkaan todistavat jälleen kerran sarjakuvan potentiaalin raskaiden aiheiden käsittelyalustana. 

Episodimaisiin lukuihin jaetut sarjakuvaromaanit tarkastelevat nyky-yhteiskunnan patriarkaalista normikoodistoa, joka määrittelee niin laajojen massojen kuin omassa "miniuskonnossaan" elävien pariskuntienkin käytöstä. Strömquistin polttopisteessä on miehen ja naisen välinen kulttuurinen kuilu, sillä yhteiskuntamme väkivaltaiset rakenteet ovat pitkälti muodostuneet vanhakantaisen sukupuolikäsityksen ympärille. Teoksista ei tästä syystä juuri löydä mainintoja muista sukupuolista, mutta se olisikin asioiden edelle kiirehtimistä; luodaksemme aidosti yhdenvertaisen yhteiskunnan meidän on ensin ymmärrettävä nykyisen sorron historia. 

Strömquist käyttää romanttisessa rakkaussuhteessa elävien pariskuntien arjesta nimitystä "miniuskonto", sillä vapaasta tahdosta solmittuun yhteiseloon kieltämättä kuuluu lupaus ja odotus onnesta. Ja paljon muustakin. Aiemmin tällainen lupaus muodostui uskonnollisista sakramenteista, kun taas nykyään kyse on vain ihmisten itse luomasta uskonnonomaisesta normista. Arkiinnuttamalla ja uudelleensanoittamalla asioita tähän tapaan Strömquist tekee valtavienkin rakenteellisten ilmiöiden ymmärtämisestä vaivatonta, joten lukijan on helppo omaksua kirjailijan esittelemiä suuria yhteiskunnallisia kokonaisuuksia. Strömquistin teoksia on siis turha pelätä, vaikka pääasiassa mustavalkoinen ulosanti ja kolossaaliset tekstiseinät herättäisivätkin ensivilkaisulta epäröintiä. 

Yhtenä tehokkaana ilmaisukeinona kirjailija käyttää myös nykypäivän ja historian tarkastelua rinnakkain. Strömquistin teokset suorastaan pursuavat niin historiallisia hahmoja kuin oman aikamme kuuluisuuksiakin. Prinssi Charles on oiva esimerkki patriarkaatin synnyttämästä hahmosta, joka tarjoaa lukijalle perspektiiviä sekä menneisyyteen että nykyisyyteen. Nimikkohenkilöstään huolimatta Prinssi Charlesin tunne ei näin ollen ole syvätutkielma kuningas Charles III:sta, vaan nimenomaan miehen tunteista. Sama kaava toistuu Punaisin ruusu puhkeaa kukkaan -albumissa, jossa kulttuurilliset normit kulminoituvat  Leonardo DiCaprio -hahmon tunnekylmyyteen. 

Tällaisten lukijoille tuttujen henkilöiden lisäksi sarjakuvat esittelevät liudan keskeisiä kulttuurisidonnaisia hahmoja, joiden käytösmallit kommentoivat joko vakiintumassa olevia tai jo selvästi vakiintuneita eriarvoistavia normeja. Erilaisten kultturialueiden tarinankerrontatraditioiden esittely länsimaiselle yleisölle on myös arvostettava ja merkityksellinen teko jo itsessään. Yksi Strömquistin teosten suurimmista anneista onkin monikulttuurisen kuvaston esilletuominen ja kunnioittaminen.

Liv Strömquistin ammattimaisuus sarjakuvantekijänä on esillä voimakkaimmin uudemmassa albumissa, jossa taiteilijan kuvallinen ilmaisu luo kerrontaan aivan erityisen samastumispinnan. Esimerkiksi Hilda Doolittle -hahmon hurmosmainen ihastumisen kokemus on esitetty hienovaraisen kuvituksen avulla, jossa railakkaat värit hitaasti hiipivät osaksi maisemaa. Kun hypnoottinen hetki on ohi, myös värit katoavat. (Strömquist 2021, 73-76.) Tällaisten salakavalien tyylikeinojen avulla Strömqvistin kerronta kerää kerroksia ympärilleen ja antaa lukijallekin mahdollisuuden kokea tapahtumat omien aistiensa avulla. 

Albumeissaan kirjailija toisin sanoen ruotii sukupuolia eriarvoistavia väkivaltaisia normeja herkän kuvituksen ja monitahoisen tekstin avulla. Strömquist käyttää usein väittämiensä tukena tietokirjallisuutta tai tutkimustietoa, mikä luonnollisesti luo tekstille uskottavan ja vankkumattoman perustan. Lukijana koin, että tämä myös madalsi kynnystäni vastaanottaa kirjailijan esittelemät mallit sekä väittämät. Helpostilähestyttävän narratiivin ja yksinkertaisen kuvituksen perusteella Strömquistin teoksia on siis turha luokitella kevyeksi kirjallisuudeksi. Kuten kotimainen feminististä sarjakuvaa edustava Tympeät tytöt (Tanskanen 2021), myös Strömqvistin teokset liikkuvat tyylilajiltaan proosan ja tietokirjan rajamailla. 

On kuitenkin vielä mainittava kirjailijan vahvin ja vaikuttavin tyylikeino: huumori. Strömquistin oivaltava kerronta miellyttävine kuvituksineen erittelee vakavia aiheita herisyttävän lempeällä otteella, joka tekee kunniaa myös perinteiselle sarjakuvalle. Hahmojen tyypittely, räiskyvä dialogi ja typografialla leikittely muodostavat albumeihin lämminhenkisen huumorin tason, joka kannattelee ajoittain synkkiäkin teemoja. 

Kokonaisuutena Strömquistin sarjakuvat ovat siis helppolukuisia ja tarkkanäköisiä kuvauksia omasta muuttuvasta yhteiskunnastamme sekä perinteistä sen taustalla. Sarjakuva-albumit limittyvät keskenään luontevaksi ja toimivaksi jatkumoksi, jotka tukevat ja täydentävät toistensa kriittistä ääntä. Teosten vakavasävyisten teemojen alta löytyy kuitenkin positiivinen ja varsin feministinen ydin: me itse muokkaamme yhteisen maailmamme. Strömquistin kirjojen tärkein sisältö on näin ollen osallistava sanoma, joka kannustaa lukijaa rakenteellisen väkivallan tunnistamiseen ja aktiiviseen dekonstruktoimiseen. 

-

- 

"Ja nyt on vuorossa uusi sarjis nimeltä 

Theseus tune 

tai

JÄTIN SINUT YKSIN

SAARELLE, KUIN OLI-

SIT VAIN RANNALTA 

LÖYTYNYT, IKÄVYS-

TYTTÄVÄ ESINE

(Strömquist 2021, 145.) 

-

 

-

Strömquist, Liv (2021) Punaisin ruusu puhkeaa kukkaan ("Den rödaste rosen slår ut", 2019). Suom. Helena Kulmala. Sammakko: Turku. 

Strömquist, Liv (2020) Prinssi Charlesin tunne ("Prins Charles känsla" 2017). Suom. Helena Kulmala. Sammakko: Turku. 

Kuvat: @chains_of_light 

-

--

Nämä teokset täyttävät seuraavat kohdat Helmet-lukuhaasteesta (2022): 

1. Kirjassa yhdistetään faktaa ja fiktiota

5. Kirjassa sairastutaan vakavasti (esim. Hilda Doolittle teoksessa Punaisin ruusu puhkeaa kukkaan)

11. Kirjassa tapahtumia ei kerrota aikajärjestyksessä

14. Kirja kertoo historiallisesta tapahtumasta (useastakin)

16. Kirjan luvuilla on nimet (ainakin joillakin)

32. Kirjassa rikotaan yhteisön normeja (esim. "kaikkien crazy girlfriendien äiti" Caroline Lambin toiminta teoksessa Punaisin ruusu puhkeaa kukkaan)

36. Kirjassa seurataan usean sukupolven elämää

43. Kirja sopii ainakin kolmeen haastekohtaan

46. Kirjan kannen pääväri on punainen tai kirjan nimessä on sana punainen

Riina Tanskanen – Tympeät tytöt

 Riina Tanskanen – Tympeät tytöt (Into Kustannus Oy 2021) 

* kirja saatu arvostelukappaleena

Ilmestymisvuosi: 2021

Sivuja: 161

Läpäiseekö Bechdelin testin: kyllä ja ei, riippuu rajanvedosta (mieskeskeinen dialogi on yksi teoksen tehokeinoista)

Ensimmäinen lause: 

"Tämä on kirja tytöille."

- 

Vuonna 2021 Into Kustannus Oy julkaisi suomalaisen kirjallisuustieteen opiskelija Riina Tanskasen sarjakuvateoksen Tympeät tytöt – Aikuistumisriittejä (viitataan tästä eteenpäin Tympeät tytöt). Sarjakuva on julkaisijan mukaan “riemastuttava ja tuiki tärkeä teos ahtaista asenteista ja arvoista, kehosta ja ulkonäöstä, pelosta ja miellyttämisen halusta ". Sarjakuva tarkastelee kuvallisen ilmaisun ja kriittisen sanataiteen keinoin sukupuolittuneita ongelmia, kuten naisiin kohdistuvaa väkivaltaa sekä rakenteellista eriarvoisuutta. Teoksen kerronta sijoittuu suomalaiseen 2020-luvun kulttuuriin.

Teos on jaettu yhdeksään lukuun, joista jokainen erittelee oman aikamme sukupuolittuneita ongelmia. Punaisena lankana kappaleiden keskellä kulkee kuitenkin naisiin kohdistuva rakenteellinen väkivalta (sukupuolittava väkivalta) ja sen moninaiset ilmenemismuodot. Tällaisia rakenteellisia ongelmia ovat esimerkiksi sukupuolittuneet työt, sukupuolten välinen taloudellinen eriarvoisuus, naisiin kohdistuvan fyysisen väkivallan normalisoituminen sekä naisiin kohdistuva vihapuhe. Tanskanen erittelee näitä aiheita ansioituneesti ajantasaisesta näkökulmasta, sillä teoksen lähteinä on käytetty tuoretta tutkimustietoa sekä muita ajankohtaisia julkaisuja. 

Vaikka sarjakuvakirjan sisäistekijän ääni on intersektionaalisen feministinen, on teoksessa tuotu tarkkanäköisesti esille myös eriäviä mielipiteitä ja antifeministisiä puheenvuoroja. Sarjakuvan voima piileekin Tanskasen rakentamassa dialogissa: naisen kohtaamaa syrjintää ja eriarvoisuutta tuodaan ilmi hedelmällisen ja uskottavan vuoropuhelun avulla. Hahmojen misogyniset kommentit ovat lausuntoja, joihin moni lukija on varmasti törmännyt niin sosiaalisen median alustoilla, julkisessa liikenteessä, työpaikoilla, koulussa kuin omassa lähipiirissäkin. Tympeät tytöt onnistuu näin ollen rakentamaan kuvan patriarkaalisesta yhteiskunnasta sen omia sosiaalisia elementtejä käyttäen. Naisvihaa ei tarvitse osoitella tai alleviivata, sillä se tekee kyllä itsensä näkyväksi lähes kaikissa elämän osa-alueissa. Tympeät tytöt kiinnittää lukijan huomion tähän arkipäiväiseen misogyniaan ja kannustaa kyseenalaistamaan normalisoituneita käytänteitä. 

Yksi Tanskasen käyttämistä tehokeinoista on yhteiskunnallisten rakenteiden ja instituutioiden personifikaatio. Sarjakuvassa seikkailevat esimerkiksi Patriarkaatti-hahmo, Tolkun ihminen, Kapitalismi-hahmo sekä Täti-ihminen. Nämä hahmot on kuvattu ihmismäisinä toimijoina, jotka osallistuvat tarinan dialogiin ja ilmentävät puheenvuoroillaan sekä käyttäytymisellään instutuutioiden ylläpitämää ajattelutapaa. Asetelma on tehokas ja innovatiivinen, sillä se asettaa väkivaltaisessa yhteiskunnassa kamppailevat naiset kasvotusten eriarvoistavien instituutioiden kanssa. Yksinkertaistettu malli toistaa kulttuurillista rakennetta. Sarjakuvan suoraviivainen esitys auttaa lukijaa ymmärtämään yhteiskunnallisten instituutioiden vaikutuksen rakenteiden muodostumiseen ja naisten kohtaamaan jokapäiväiseen misogyniaan. 

Tanskasen piirrostyyli edustaa suhteellisen perinteisiä sarjakuvan konventioita. Ruutujako noudattelee länsimaisen sarjakuvan traditioita ja myös käsinkirjoitetut puhekuplat luovat mielleyhtymiä vanhoihin sarjakuvaklassikoihin. Tyyli- ja tehokeinona perinteisen sarjakuvan elementit ovat toimivia, sillä ne tekevät Tanskasen luomuksesta helpostilähestyttävän. Sarjakuvan tuttu tyyli madaltaa kynnystä tarttua teokseen, mikä saattaa mahdollistaa laajahkon lukijakunnan. 

Koin erityisen toimivaksi Tanskasen tavan tarkastella nyky-yhteiskunnan rakenteellista eriarvoisuutta kulttuurillisten kuvastojen kautta. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi antiikin ajan myyttien ja kulttuurituotteiden, kuten romaanien sekä TV-sarjojen sisällyttämistä tarinaan. Tällaiset patriarkaatin, historian ja tuotteiden liitoskohdat muodostavat yhdessä naisvihamielisen kulttuurin verkoston, jonka rakenteet ulottuvat tuhansien vuosien päähän. Tanskasen intertekstuaaliset viittaukset kuitenkin muistuttavat vanhojen mallien moderneista muodoista, kuten median yksiulotteisesta naiskuvasta ja naisiin liittyvistä siveysnormeista. Teos herättelee lukijaa näin ollen kyseenalaistamaan oman aikamme rajoittavat normit, jotka ohjaavat erityisesti naisen pukeutumista, käyttäytymistä, itseilmaisua ja jopa isoja elämänvalintoja. Tympeät tytöt ei vain nosta modernin yhteiskunnan ongelmakohtia esille, vaan auttaa lukijaa hahmottamaan kulttuurilliset rakenteet väkivaltaisten normien takana. 

Tyylilajiltaan Tympeät tytöt sijoittuu vakavastiotettavaan sarjakuvaan, joka on tarkoitettu aikuisyleisölle. Tanskasen naivistinen ja välillä jopa karnevalistinen piirrostyyli saattaa luoda assosiaatioita lapsille tarkoitetusta sisällöstä, mutta tosiasiassa Tympeät tytöt on vakava ja paikoin groteski kuvaus naisvihamielisestä kulttuurista. 

Tympeät tytöt on teos, joka kritisoi sukupuolittavan väkivallan kulttuuria helpostilähestyttävällä ja paikoin humoristisellakin otteella. Se on tarpeen, sillä kirjan sisältö on misogynian monine osa-alueineen uuvuttavan raskas. Sisällön ahdistavuus ei kuitenkaan ole tekijän vika, sillä Tympeät tytöt on rehellinen ja perustelu reflektio tämänhetkisestä yhteiskunnastamme. Lukijan on kuitenkin syytä varautua painavaan sisältöön. Teoksen raskaiden aiheiden käsittelyä ja sisäistämistä helpottaa kirjan jaottelu yhdeksään lukuun, mikä rytmittää sopivasti rankkoja aiheita. 

Vaikka Tympeät tytöt nostaa esille surullisia tosiasioita väkivaltaisesta kulttuurista, on kirjan sanoma toiveikas. Sarjakuateos luo uusia positiivisia merkityksiä tyttöydelle ja sijoittuu siten osaksi intersektionaalisen feminististä liikettä, jonka tarkoitus on purkaa naisia alistavat kulttuurilliset rakenteet. Tanskasen teos valjastaa "feminiinisenä humpuukina (Tanskanen 2021, 74)" pidetyt elementit tehokeinoiksi, joiden avulla patriarkaatin perinteet on mahdollista kyseenalaistaa. Ei siis liene sattumaa, että kirjan kansi on kukkeudessaan ja heijastelevine pintoineen kuin kaunis kiiltokuva. 

-

"Mieskirjailijat loivat klassikoidensa voimin kansallisidentiteettimme eli veijarimaisen talonpoikaishahmon, joka on periksiantamaton sekä valmis taistohon. Ja tähän meidän kaikkien pitäisi sitten sa-mais-tu-a. Naiset määritellään (jos edes määritellään) toisena sukupuolena miesten ja kodin kautta. Fredrikakin on ensin runebergin tortun tuoksuinen vaimo ja kirjailija vasta sivulauseessa."

(Tanskanen 2021, 90.)

-

Tanskanen, Riina (2021) Tympeät tytöt – Aikuistumisriittejä. Into Kustannus Oy: Latvia. 

Kuvat: @chains_of_ligt

-

Tämä teos täyttää seuraavat kohdat Helmet-lukuhaasteesta (2022): 

1. Kirjassa yhdistetään faktaa ja fiktiota (Lukujen hahmot ja tapahtumat ovat fiktiivisiä, mutta hahmojen dialogi perustuu laajalti tutkimustietoon) 

5. Kirjassa sairastutaan vakavasti (burn out) 

7. Kirja kertoo ystävyydestä

9. Kirjan päähenkilö kuuluu etniseen vähemmistöön (Teoksen hahmojen etnisyyttä ei tarkemmin eritellä, mutta kirja sisältää useita perinteisestä länsimaalaisesta vaaleaihoisesta päähenkilöstä poikkeavia keskushahmoja)

16. Kirjan luvuilla on nimet

17. Kirja on aiheuttanut julkista keskustelua tai kohua

19. Kirjassa on vähintään kolme eri kertojaa

20. Kirjan hahmoilla on yliluonnollisia kykyjä (Pimppienkelin kyky lentää)

22. Kirja sisältää tekstiviestejä, sähköposteja tai some-päivityksiä

28. Kirjan päähenkilö on alaikäinen (paikoitellen)

32. Kirjassa rikotaan yhteisön normeja

35. Kirjassa on oikeudenkäynti (kts. luku Naiseksi kasvaminen)

36. Kirjassa seurataan usean sukupolven elämää

38. Kirjassa toteutetaan unelma tai haave

43. Kirja sopii ainakin kolmeen haastekohtaan

45. Palkittu esikoisteos (teos on ainakin ehdolla Sarjakuva-Finlandia -palkinnon saajaksi)