torstai 19. toukokuuta 2022

Anu Kuusenoksa – Prinssi jolla ei ollut sydäntä

 



Anu Kuusenoksa – Prinssi jolla ei ollut sydäntä (Varjo Kustannus) 

*kirja saatu arvostelukappaleena 


Ilmestymisvuosi: 2021 (Scarabe kustannus 2017)

Sivuja: 355

Läpäiseekö Bechdelin testin: kyllä (mutta vain vaivoin) 

Ensimmäinen lause: 

"Oli yö."


Kirjailija Anu Kuusenoksan vampyyrisarjan aloittava Prinssi jolla ei ollut sydäntä luo mahtipontisen pohjan kertomuksen myöhemmille osille. Teoksen on alunperin julkaissut Scarabe kustannus vuonna 2017, mutta vuonna 2021 Kuusenoksan perustama Varjo Kustannus tuotti kirjasta korjatun painoksen. Prinssi jolla ei ollut sydäntä aloittaa monipolviseksi sukutarinaksi muodostuvan vampyyrisarjan, josta on toistaiseksi ilmestynyt viisi osaa. 

Kuusenoksan kertomus tarjoaa harvinaisempaa herkkua niille vampyyrikirjallisuuden ystäville, jotka kaipaavat Suomeen (tai ainakin hyvin sen tapaiseen miljööseen) sijoittuvaa tarinaa. Vaikka vampyyrikirjallisuus on jo pitkään hallinnut vahvasti maailmanlaajuista fantasiakenttää, tuppaavat myyttiset olennot useimmiten seikkailemaan jossakin muualla, kuin kylmässä pohjoisessa. Myös Kuusenoksan teoksessa lähdetään pitkälle matkalle kauas kotoa, mutta kertomus alkaa koukuttavasti tutuista maisemista. Sijoittamalla seikkailun alun tapahtumat koti-Suomeen kirjailija muodostaa fantasiateokseen yllättävää ja toimivaa samatumispintaa. Tapahtumapaikka on myös ovelasti perusteltu: yöenergiasta voimansa saavia vampyyreita kiinnostaa tietenkin maa, jossa aurinko ei talvella nouse lainkaan. 

Kun mäntymetsät ja pikkumökki jäävät taakse, tapahtumat alkavat vyöryä eteenpäin suuren maailman tahtiin. Uusia hahmoja ja juonenmutkia esitellään sellaisella tahdilla, että ryhdyin itsekin kirjoittamaan tärkeimpiä asioita ylös muistaakseni erinäiset yksityiskohdat vampyyrien verilinjoista, elintavoista, motiiveista, historiasta ja yliluonnollisista kyvyistä. Kuusenoksa on rakentanut tarinan detaljit tarkkaan, mutta lukijalle tietoa näistä yksityiskohdista ripotellaan varsin hitaasti pitkin kertomusta. Lukija pääsee siis päättelemään paljon, mikä toki sitoo lukijaa teokseen ja sen tapahtumiin. Korkean fantasian ystävänä ratkaisu miellytti minua, mutta suoraviivaisempaa kerrontaa suosivat saattavat tuntea olonsa eksyneeksi vampyyrien monimutkaisten verilinjojen keskellä. 



Kirjassa esitellään uniikkien olentojen rinnalla tunnetumpia elementtejä, kuten kiehtovaa kulttuurien kuvausta sekä historianharrastajille tuttua etymologiaa. Juoni saakin kerroksia ympärilleen muinaisen Persian, kristillisten kertomusten, antiikin Rooman sekä kreikkalaisen mytologian elementeistä. Kirjailija on myös tutustunut tarkkaan esimerkiksi Japanin ja Italian kulttuureihin, jotka tarinan edetessä kietoutuvat osaksi monivaiheista kertomusta. 

Laaja kulttuurintuntemus onkin Kuusenoksan tapauksessa välttämätöntä, sillä vampyyrit elävät satojen, usein jopa tuhansien vuosien ikäisiksi. On siis ymmärrettävää, että yhdellä vampyyrilla on muistoja muinaisesta kuningaskunnasta ja toisella elävä mielikuva gladiaattoriareenasta. Ripottelemalla tarinaan tarkkaan referoituja historiallisia viittauksia kirjailija luo tarinalleen uskottavan ja vakavastiotettavan pohjavireen. 

Prinssi jolla ei ollut sydäntä on siis raskaista historiallisista elementeistä rakennettu kertomus, joka kuitenkin sijoittuu nykypäivään. Teoksen päähenkilö on 19-vuotias Aurora, joka vasten tahtoaan tempautuu osaksi vampyyrien ikiaikaista välienselvittelyä. Auroran opastajaksi ja isälliseksi suojelijaksi sattumien kautta päätyy Judas, yhteisönsä hyljeksimä vampyyri. Juudas Taddeuksen mukaan nimetty vampyyri ei muista alkuperäänsä, eikä mikään hänessä ole kuin muissa yön olennoissa. Menneisyydestä muistuttaa ainoastaan kultainen ristiriipus, johon on kaiverrettu "ps. 91:11". Auroran elämään saapuu pian myös muita vampyyreita, sillä Judaksen ja muiden olentojen välille on ehtinyt vuosisatojen kuluessa keittyä pahaa verta. 

Kuusenoksan luoma vampyyrien yhteisö on monimuotoinen ja kiinnostava. Tarinaan kuuluu myös ilahduttavan paljon naishahmoja mikä ei ole vampyyrikirjallisuuden kohdalla mikään itsestäänselvyys. Kuusenoksan kertomus sijoittuu kuitenkin perinteisen maskuliinisen seikkailun maailmaan, jossa suuret motiivit kietoutuvat tiukasti miesten ympärille. Kirjasta oli vaikeaa löytää dialogin pätkiä, jossa naishahmot keskustelisivat keskenään miehiin liittymättömistä asioista. Tarinassa valetaan kuitenkin vankkaa pohjaa Auroran seuraaville vaiheille, joten uskon päähenkilönaisen roolin vahvistuvan ja monipuolistuvan kirjasarjan myöhemmissä osissa. 




Vaikka vampyyri- ja fantasiakirjallisuus mielletään usein luonnostaan myös lapsille soveliaaksi, tulee Kuusenoksan romaania tarkastella aikuisille ja nuorille kohdennettuna teoksena. Tarinassa on voimakas seksuaalinen taso, groteskeja elementtejä sekä runsaasti yksityiskohtaisesti kuvattua väkivaltaa. Teoksen brutaaleimmat juonikuviot tuovat mieleen sadistisesta kiduttamisesta tunnettuja true crime -tapauksia, kuten vaikkapa japanilaisen Junko Furutan kauhistuttavan murhan. Vaikka romaani siis sijoittuu tyylilajiltaan fantasian kentälle, löytää siitä helposti yhtymäkohtia realimaailmaan. Vampyyrien ja ihmisten perusluonto ei lopulta poikkea merkittävästi toisistaan, sillä kummatkin olennot ovat kykeneväisiä niin syvään rakkauteen kuin vulgaariin raakuuteenkin. 

Painavan historiallisen sisältönsä, suurten moraalikysymystensä ja haarautuvien sukupuidensa vuoksi teos on jokseenkin raskaslukuinen. Pikaisesti etenevät tapahtumat kuvataan paikoin lyhyiden (vain yhden kappaleen mittaisten) pätkien kautta, jolloin myös kerronnan näkökulma poukkoilee vauhdilla. Myös kontrasti tarinan verkkaisen alkuosan ja nopeatempoisen jatkon välillä on kova. Tarinassa olisi siis ollut jonkin verran joko tiivistämisen varaa tai syytä jakaa teos useampaan osioon. Olen kuitenkin törmännyt arvosteluihin, joissa Kuusenoksan myöhempiä tuotoksia kuvataan huolellisesti rakennetuiksi ja kirjallisilta ansioiltaan vaikuttaviksi. On siis täysin mahdollista, että kirjailijan kerronta hioutuu tasapainoisemmaksi vampyyrisarjan edetessä. 




Koin Kuusenoksan luomat henkilöhahmot kuitenkin vetovoimaisiksi ja kiinnostaviksi, joten mielenkiinto tapahtumia ja juonen etenemistä kohtaan rakentui ainakin omalla kohdallani vahvasti henkilökaartin varaan. Erityisen kauniisti kirjailija kuvaa Judaksen ja Auroran suhteen kehittymistä. Onkin kutkuttava ajatus, että teos on vasta moniosaisen kirjasarjan ensimmäinen osa, ja hahmot pääsevät kasvamaan ja muuttumaan kompleksisimmiksi tulevien tarinoiden myötä.

Sarjan aloittava Prinssi jolla ei ollut sydäntä on kokonaisuudessaan raikas ja tervetullut lisä kotimaisen fantasian kentälle. Kuusenoksa on tehnyt valtavan ja vaikuttavan työn eeppisen vampyyriuniversumin koostamisessa ja jäsentelyssä. Teos on kuin suuri lupausta täynnä oleva ovenavaus mahtipontiseen fantasiaseikkailuun. Sarjan ensimmäisen osan tärkein tehtävä on luoda vankka ja potentiaalia pursuava pohja tarinan jatko-osille, ja siinä kirjailija onnistuu erinomaisesti. Jään mielenkiinnolla seuraamaan Auroran tarinan seuraavia vaiheita. 

-


"Ihmisillä on tapana pelätä sitä, mitä eivät ymmärrä. Tarinoiden alkuperä muuttuu aikojen saatossa monien kauniiden asioiden muuttuessa rumaksi. Kyse on sanoista, niiden merkityksistä. Sanoilla on voima muuttaa, tuhota tai luoda. Sanat ovat voimakkain ase maailmassa."

Aurora tärisi kauttaaltaan. Hän haurastui Bardiyan edessä pieneksi ja särkyväksi. 

"Ennen minäkin näin maailman kauniina. Ajan saatossa kadotin kauneuden, ja näin vain julmuudet ja verityöt, sodat toisensa perään, toinen toistaan julmemmat johtajat ja tyrannit. Ihmiset ja heitä vielä pahemmat – kaltaiseni, raakalaismaisia, hirviöitä toinen toisilleen. Maailma oli ruma paikka. En nähnyt sen kauneutta missään."

Bardiya oli hetken hiljaa. Auroran täytyi keskittyä hengittämiseen mutta huomasi toistuvasti pidättelevänsä henkeään. 

"Luulin ettei mikään koskettaisi minua, toisi iloa. Mutta sinä olet jotain, mikä koskettaa minua tavalla, jonka luulin kadonneen ikuisesti", Bardiya sanoi hiljaa. 


(Kuusenoksa 2021, 154–155.)





Kuvat: @chains_of_light

Kuusenoksa, Anu (2021) Prinssi jolla ei ollut sydäntä. Varjo Kustannus: Puola. 

Vaatteet & korut: moi namaste

-


Tämä teos täyttää seuraavat kohdat Helmet (2022) -lukuhaasteesta: 


1. Kirjassa yhdistetään faktaa ja fiktiota

5. Kirjassa sairastutaan vakavasti

7. Kirja kertoo ystävyydestä

8. Kirjassa löydetään jotain kadotettua tai sellaiseksi luultua (Esimerkki yllä sitaatissa)

11. Kirjassa tapahtumia ei kerrota aikajärjestyksessä

14. Kirja kertoo historiallisesta tapahtumasta (useastakin)

16. Kirjan luvuilla on nimet

20. Kirjan hahmoilla on yliluonnollisia kykyjä

28. Kirjan päähenkilö on alaikäinen (hetken aikaa)

30. Kirjassa muutetaan uuteen maahan

32. Kirjassa rikotaan yhteisön normeja

34. Kirjailijan nimessä on luontosana

36. Kirjassa seurataan usean sukupolven elämää

40. Kirja kertoo maasta, jota ei enää ole (Persia, antiikin Rooma)

43. Kirja sopii ainakin kolmeen haastekohtaan



maanantai 9. toukokuuta 2022

Satu Jaatinen – Paremmissakin piireissä – Kuninkaallisia skandaaleja kautta aikojen


 

Satu Jaatinen – Paremmissakin piireissä : Kuninkaallisia skandaaleja kautta aikojen 

*kirja saatu arvostelukappaleena 


Ilmestymisvuosi: 2021

Sivuja: 199

Ensimmäinen lause

"Lokakuussa 2020 Euroopan valtiot julistivat matkustuskieltoja ja vaativat kansalaisiltaan äärimmäistä varovaisuutta koronaviruksen aiheuttaman maailmanlaajuisen epidemian vuoksi."


Kuninkaalliset ovat aina olleet aikansa julkimoita, ja heidän edesottamuksiinsa on kieltämättä usein suhtauduttu samanlaisella draamanjanoisuudella, kuin vaikkapa suurten artistien aiheuttamiin kohuihin. Katastrofeja kuninkaalliset ovatkin kieltämättä aikojen saatossa aikaansaaneet, sillä instituutiona monarkia on lopulta varsin hauras ja altis skandaaleille. Tällaisista hoviväen jupakoista kertoo Satu Jaatisen (2021) uusin tietokirja Paremmissakin piireissä – Kuninkaallisia skandaaleja kautta aikojen

Jaatisen teos esittelee pääasiassa eurooppalaisia hoveja ravistelleita kohuja. Kirjailija on tehnyt kunnioitettavan taustatyön kuninkaallisten katastrofeja seuloessaan, sillä kirja esittelee kriisejä aina sydänkeskiajalta viimeisimpiin Sussexin herttuaparin aiheuttamiin mediamylläköihin. Aasialaiset hallitsijat ja esimerkiksi islamilaisen maailman monarkit sen sijaan jäävät kirjassa harmillisen vähälle huomiolle, sillä heidät mainitaan lähinnä eurooppalaisten kuninkaallisten kommellusten vastapareina tai epäonnisina sivuhenkilöinä. Rajaus on harmillisen ahdas, mutta mahdollistaa esimerkiksi laajemmalti monarkioita käsittelevän jatko-osan myöhemmän julkaisemisen. 




Vaikka skandaalit eivät Jaatisen tekstissä sijoitu kronologisesti etenevälle aikajanalle, on niiden välisten syy- ja seuraussuhteiden hahmottaminen helppoa teoksen selkeän rakenteen vuoksi. Teoksen suuren informaatiotulvan sisäistämistä helpottaakin tekstin selkeä jäsentely, jonka avulla kuninkaalliset katastrofit on jaoteltu erilaatuisiin skandaaleihin. Kirja käsittelee esimerkiksi kiellettyjen rakastajien aiheuttamia vahinkoja, kruunusta eroamista ja vain vaivoin vältettyjä kohuja. Tietokirjaa keventää myös teoksen väljä taitto, joka mahdollistaa erilaisten tietolaatikoiden, nostojen, kuvituksen ja graafien sijoittumisen osaksi lukukokemusta. Tyyliteltyine tekstinostoineen ja kuohuttavine väliotsikoineen kirja muistuttaakin paikoin aikakauslehteä. Mielleyhtymä on teoksen eduksi, sillä kevyt ja aikakauslehtimäistä matalaa kynnystä imitoiva rakenne laajentaa tietokirjan kohdeyleisöä. 

Mediaan ja journalismiin kytkeytyvät assosiaatiot lukeutuvat teoksen ansioiksi siksikin, että ne auttavat lukijaa jäsentämään kirjan sisältöä ja asettamaan sen nykypäivän kontekstiin. Kuninkaallisten tehtävä on kautta aikain ollut toimia valtion ylimpänä käskynhaltijana ja vallankäyttäjänä, mutta nykypäivän demokratiaa vaalivassa (läntisessä) maailmassa kruunupäiden rooli on typistynyt kulttuurialueen kasvoina toimimiseen. Kuninkaallisten kytkös tosiasialliseen vallankäyttöön on modernissa maailmassa niin olematon, että jopa iltapäivälehdet julkaisevat kuninkaallisia käsittelevät artikkelinsa "viihde"-osion alla. Hovien tapahtumiin suhtaudutaankin omana aikanamme ennen kaikkea viihteellisinä kommelluksina. On siis perusteltua käyttää viihdeuutisiin ja kevyeen kirjallisuuteen viittaavia elementtejä myös kuninkaallisia käsittelevässä tietokirjassa. 




Jaatisen kirjoitustyyli on lennokas, mutta napakka. Kirjailija etenee sulavasti kohusta toiseen kuljettaen lukijaa tapahtumien mukana vaivattomasti. Jaatinen on onnistunut muotoilemaan monimutkaisimmatkin sukupuut, pakoreitit, hierarkiat ja lakipykälät helposti ymmärrettäviksi virkkeiksi, joten lukija pysyy perillä skandaalien elementeistä ilman erityisiä ponnisteluja. Tapahtumaketjujen hahmottamista helpottavat myös runsaat kaaviot, jotka valottavat esimerkiksi tietyn hallitsijasuvun kruununperimysjärjestystä. 

Erityisen ilahduttavaa on huomata, että Jaatinen on sisällyttänyt tietokirjaansa runsaasti myös monelle lukijalle tuttuja katastrofeja. Dianasta, Charlesista ja Camillasta on toki kirjoitettu jo useamman tietokirjan verran, mutta vasta prinsessan sijoittaminen osaksi kuninkaallisten skandaalien ikiaikaista kaanonia asettaa 80- ja 90-luvun tapahtumat laajempaan mittakaavaan. Englannin tulevan kuninkaan avioliittokriisi avautuu lukijalle lopulta osana hovien loputonta draaman kaarta, joka nousee ja laskee kunkin hallitsijan aikakaudella. 



Kuninkaallisten murhenäytelmiä itsekin seuranneena petyin kuitenkin siihen, ettei teos esitellyt esimerkiksi Ruotsin prinsessa Madeleinen tapahtumarikasta lähihistoriaa tai Norjan prinsessa Märtha Louisen rakkauskohua julkimoita parantavan Durek Verrett -shamaanin kanssa. Prinsessa Märtha Louisen ja Verrettin järjestämä kaupallinen "Prinsessa ja shamaani" -kiertue aiheutti vuonna 2019 niin suurta mielipahaa norjalaisten keskuudessa, että prinsessaa vaadittiin luopumaan kruunustaan ja arvonimestään. Kohun tuoreus ei selitä tapauksen puuttumista kirjasta, sillä prinsessa on ehtinyt aiheuttaa kuohahduksia kansan keskuudessa jo aiemmin: vuonna 2007 hän perusti vaihtoehtoista lääketiedettä opettavan enkelikoulun (Soulspring) ja vain hetkeä myöhemmin julkaisi kaksi kirjaa*, joissa opetetaan enkeleiden kanssa kommunikointia. 

Madeleinen ja Martha Louisen aiheuttamat skandaalit olisivat sopineet teoksen teemaan siksikin, että huomattavan kaavamaisesti naiset ovat olleet kuninkaallisten katastrofien keskiössä. Tietokirja valottaa surullisella tavalla naisia syyllistäviä perinteitä, joiden avulla valtaapitäviä mieshallitsijoita on pyritty suojelemaan. Historian saatossa täysin syyttömiäkin naisia on loattu kuninkaan maineen säästämiseksi. Misogyninen traditio jatkuu edelleen, sillä esimerkiksi Sussexin herttuapariin keskittyvät lehtiotsikot ovat kerta toisensa jälkeen korostaneet Meghan Marklen syyllisyyttä skandaaliin. Marklea moittiva media sai jopa vakiinnutettua herttuaparin hovista irtautumista kuvaavan "Megxit"-termin, joka vähättelee prinssi Henryn osuutta päätöksentekoon.



Jaatisen tietokirja muistuttaa, että kuninkaalliset käryt ovat olleet kautta aikain osa haurasta kruununperimysjärjestelmää. Jokaiseen hallitsijasukuun kuuluu skandaali jos toinenkin. Iso-Britannian hovin viimeaikaiset tapahtumat tai Ruotsin kuningasperheen kriisit ovat siten vain inhimillisiä seurauksia jäykästä perinteestä, joka vaalii kuninkaallisia jumalasta seuraavina. Se, millaiset seuraamukset kuninkaallisten edesottamuksilla lopulta on, riippuu aina viimekädessä kansasta. Paremmissa piireissä muistuttaakin vallan tosiasiallisesta jakautumisesta: vaikka kruunu symboloi ehdotonta mahtia, suurinta valtaa käyttävät aina kansalaiset. 

-


Kuninkaallisten viimeiset ateriat ja juomat


Englannin Henrik I kuoli järviankeriaista saatuun ruokamyrkytykseen vuonna 1135. 

Englannin Juhana Maaton menehtyi vuonna 1216 kertoman mukaan nautittuaan liikaa persikoita ja siideriä. 

Englannin Edward IV:n veli, Clarencen herttua George tuomittiin vuonna 1478 maanpetoksesta kuolemaan. Häntä ei kuitenkaan mestattu, vaan hänet hukutettiin viinitynnyriin Towerin linnassa. 

Ruotsin Aadolf Fredrik kuoli vuonna 1771 syötyään illalliseksi hummeria, naurista, kaviaaria, hapankaalia, keitettyä lihaa, samppanjaa ja jälkiruuaksi kuumassa maidossa pehmitettyä laskiaispullaa. 

Viimeisen aterian ei aina ole tarvinnut olla ruokaa. Tanskan kuninkas Knut II kuoli kesällä 1042 noin 24-vuotiaana erään rikkaan maanomistajan häissä. Kuningas oli juuri noussut nostamaan maljaa morsiamelle, kun hän kuoli niille sijoilleen. Syyksi äkkikuolemaan epäiltiin sairaskohtausta, jossa valtavalla määrällä alkoholia oli myös oma osuutensa. 

Ainahan sitä häissä on viinaa juotu. Skotlannin kuningas Jaakko IV käytti vuonna 1503 neljänneksen vuoden määrärahoistaan omien häidensä viinitarjoiluun. 

                                                                                        

                                                                                                                    (Jaatinen 2021, 71.)

-


Kuvat: @chains_of_light

Jaatinen, Satu (2021) Paremmissakin piireissä – Kuninkaallisia skandaaleja kautta aikojen. Docendo: Liettua. 


Tämä teos täyttää seuraavat kohdat Helmet 2022 -lukuhaasteesta: 


5. Kirjassa sairastutaan vakavasti (esimerkiksi Maria Verisen sairastuminen syöpään vuonna 1555. Syöpää luultiin raskaudeksi, ja kuningatar sulkeutui Hampton Courtin linnaan valmistautumaan synnytykseen. Lasta ei koskaan kuulunut, mutta Maria jaksoi loppuunsa asti odottaa vauvan syntymää. (Jaatinen 2021, 106–108.)

11. Kirjassa tapahtumia ei kerrota aikajärjestyksessä

14. Kirja kertoo historiallisesta tapahtumasta

15. Kirja käsittelee aihetta, josta haluat tietää lisää

16. Kirjan luvuilla on nimet

18. Kirjan on kirjoittanut toimittaja

30. Kirjassa muutetaan uuteen maahan (Kun preussilaissyntyiset Keisarinna Katariina ja puolisonsa Pietari III asettuivat uuteen kotimaahansa Venäjälle, ryhtyi vuonna 1762 hallitsijaksi noussut Pietari III suosimaan vanhaa kotimaatansa Venäjän ja Preussin välisessä sodassa. Keisarinna Katariina nousi miestään vastaan ja kapinallisten avulla syrjäytti hallitsijan vallasta. Pietari III kuoli epäselvissä olosuhteissa vain hetki vangitsemisensa jälkeen. Kuolemantapauksen mysteerisyydestä johtuen muutamia Pietareita ilmestyi Katariinan valtakauden aikana eri puolilta Venäjää vaatimaan valtaistuina takaisin. (Jaatinen 2021, 84–85.)

32. Kirjassa rikotaan yhteisön normeja (Englannin prinsessa Margaret nukkui myöhään, makoili kylvyssä, pukeutui vasta puolenpäivän jälkeen ja siirtyi nauttimaan lounasta vasta, kun oli saanut juotavakseen vodkatuoremehua. (Jaatinen 2021, 90.)

33. Kirjan tapahtumat sijoittuvat Afrikkaan (Kirja kertoo esimerkiksi Espanjan kuningas Juan Carlosin epäonnisesta metsästysretkestä Botswanaan vuonna 2012 (Jaatinen 2021, 184).

35. Kirjassa on oikeudenkäynti (Esimerkiksi vuonna 1952 Ruotsin kuningas Kustaa Vi Aadolf haastoi sukuaan piinanneen Kurt Hajbyn oikeuteen edesmenneen kuninkaan kiristämisestä. Hovi voitti tapauksen ja Hajby tuomittiin kahdeksaksi vuodeksi vankeuteen. (Jaatinen 2021, 26–27.)

36. Kirjassa seurataan usean sukupolven elämää

40. Kirja kertoo maasta, jota ei enää ole (Esim. Preussi).

43. Kirja sopii ainakin kolmeen haastekohtaan

46. Kirjan kannen pääväri on punainen tai kirjan nimessä on sana punainen



*Louise, Märtha (2009) Møt din skyttsengel & Englenes hemmeligheter. Deres natur, språk og hvordan du åpner opp for dem. 




Aino Kivi – Joutonainen

 Aino Kivi – Joutonainen (Into)  Julkaisuvuosi: 2022 Sivuja: 276 Läpäiseekö Bechdelin testin : kyllä  Ensimmäinen lause:  "Seksistä jo...