Ann-Christin Antell – Puuvillatehtaan varjossa (Gummerus)
Ilmestymisvuosi: 2021
Suvuja: 335, äänikirjana 8 h 45 min
Läpäiseekö Bechdelin testin: kyllä
Ensimmäinen lause:
"Jenny seisoi purevan kylmässä tuulessa ja hytisi."
-
Ann-Christin Antellin esikoisromaani ehti tulla monessa paikassa vastaan, ennen kuin tartuin kyseiseen (ääni)kirjaan. Puuvillatehtaan varjossa on noussut nopeasti kotimaisten lukijoiden suosioon, ja aivan syystä: teos kertoo 1800-luvun lopulla Turun seurapiireissä liikkuvan Jennyn tarinan niin historiallisia henkilöitä, oikeita tapahtumapaikkoja kuin taitavia kaunokirjallisia tyylikeinojakin käyttäen. Romaani tuo mieleen joitakin vuosia takaperin ilmestyneen Paula Nivukosken Nopeasti piirretyt pilvet (2019) sekä esimerkiksi Minna Canthin tuotannon. Kotimaiset historialliset feministiset romaanit tuntuvatkin nauttivan erityistä suosiota 2020-luvun intersektionaalisen feminismin hitaasti mutta varmasti levitessä yhä kiinteämmäksi osaksi yhteiskunnallista toimintaa.
Antellin kertomuksen päähenkilö Jenny Malmström on koulutettu leski, joka on hiljattain menettänyt sekä puolisonsa että pienen lapsensa. Naimaton ja lapseton kirkkoherran tytär on tavoiteltua seuraa akateemisen kaupungin seurapiireissä, sillä niin yhteiskunta kuin sen yksittäiset edustajatkin näkevät Jennyn ensisijaisesti vain potentiaalisena vaimona tai äitinä. Antellin maalaama ajankuva heijasteleekin aitoa 1800-luvun ajatusmaailmaa, jossa sukupuolten eriarvoisuus määritti erityisesti naisen elämää aina syntymästä kuolemaan. Naisilla ei esimerkiksi yleisesti ottaen ollut mahollisuutta opiskella itselleen kunnollista ammattia saati elättää itseään. Jenny itse kuuluu harvalukuiseen yläluokkaan, minkä vuoksi hän kykenee jotenkuten kustantamaan asumiskulunsa ja pärjäämään omillaan. Ratkaisu on kuitenkin vain väliaikainen, sillä Jennyn säästöt ovat kulumassa loppuun. Ainoa vaihtoehto tuntuu olevan soveliaan miehen vaimoksi suostuminen.
Kosijoista ei onneksi ole kuitenkaan pulaa, sillä teokseen mahtuu useampikin Jennyn kättä tavoitteleva herrasmies. Kaikkein kiivaimmin ja hieman epäsovinnaisikin keinoin häntä liehittelee Turun puuvillatehtaan omistaja John Barkerin salskea mutta koppava poika, Fredrik. Vaikka Jenny ja Fredrik tulevat samasta sosiaaliluokasta, heidän välillään ammottaa keskinäisen ymmärtämättömyyden syvä ja ylitsepääsemättömältä vaikuttava kuilu: siinä missä Jenny on omistanut elämänsä huono-osaisten auttamiselle, Fredrik Barker pakottaa työläisensä puurtamaan riittämättömällä palkalla ja vähättelee tehtaan kestämättömiä työoloja. Kilpakosijoiden ilmaantuessa useammastakin suunnasta tilanne kiristyy entisestään, eivätkä sitä missään nimessä helpota Jennyn aina vain pahenevat talousongelmat.
Antellin romaania on kiitelty sen tarkasta ajankuvasta. Puuvillatehtaan varjossa kuvaakin takkanäköisesti Suomen entistä pääkaupunkia pappiloineen ja arkeologisine kaivauksineen. Kirjailija osaa taitavasti rakentaa miljöön uskottavaksi kaikkine hajuineen ja äänimaisemineen. Myös aikalaisten elintapoja on selvästi tutkittu tarkkaan teosta varten, sillä Antell kirjoittaa ongelmitta eri yhteiskuntaluokkiin kuuluvien hahmojen elämästä sekä sosiaaliluokkiin liittyvistä haasteistakin. Antell kuvaa niin eläväisesti esimerkiksi Jennyn kesäretkeä tuttavan huvilalle, että lukijasta tuntuu kuin hän olisi osa tätä yläluokkaista retkuetta.
Monet lukijat ovatkin nostaneet esille Antellin tarkkanäköisyyden. Esimerkiksi kirjassa esitetyt Koroisten piispanlinnan arkeologiset kaivaukset on eritelty sellaisella ammattitaidolla, että kerronnan läpi kuultavat selkeästi Antellin historian ja arkeologian opinnot. Pidin itsekin tarinan arkeologiaan linkittyviä jaksoja kerronnallisesti vahvimpina kohtina, sillä erityisesti niiden aikana kirjalijan selkeä historiantuntemus kannatteli tekstiä ilman ylimääräisiä toiminnan kuvauksia.
Kirjan tekstiä on luonnehdittu kevyeksi ja helppolukuiseksi. Yhdyn tähän näkemykseen, sillä kuuntelin teosta äänikirjana vaivattomasti niin ruokakaupassa, ratikassa, kotitöiden ohella kuin pyöräillessäkin. Teksi soljuu luvusta ja kuvauksesta toiseen ikään kuin omalla painollaan, sillä Antell taitaa niin Jennyn sisäisen mielenmaiseman maalaamisen kuin uskottavan dialoginkin luomisen. Tästä syystä teksti kuljettaa lukijaa mukanaan ja kannattelee vaivatta yllättäviäkin juonenkäänteitä.
Olisin kuitenkin toivonut tarinan hahmoihin lisää syvyyttä. Kertomuksen keskushenkilö, Jenny, on raikkaan feministinen hahmo. Sen sijaan useat teoksen mieshenkilöt on rakennettu lähes jokaiselle romanttiselle romaanille tutuista palasista: erityisen viehättävä ulkomuoto, akateeminen koulutus ja mahtava varallisuus. Toki kaikki kirjan mieshahmot eivät edusta näitä kliseitä, mutta olin silti aavistuksen pettynyt miesten yksipuoliseen ja liiankin tuttuun esitystapaan. Olisipa ollut jännittävää, jos edes tässä romaanissa päähenkilön romanttiseksi intressiksi olisikin valikoitunut alemman sosiaaliluokan edustaja epäkonventionaalisine ulkonäköineen ja taustoineen!
Romaania on myös jonkin verran kritisoitu sen yltiöromanttisista käänteistä: Jennyä kositaan useampaankin otteeseen, minkä lisäksi ihastuneet miehet turvautuvat mitä julkeampiin keinoihin saadakseen hurmaavan ja kunniallisen leskirouvan omakseen. Olen yhtä mieltä monien kanssa siitä, että kaunis historiankuvaus ja henkilöhahmojen syventäminen olisivat riittäneet viemään tarinaa eteenpäin ilman romanttisia, toinen toistaan häkellyttävämpiä juonenkäänteitä. Useat lukijat ovat kuitenkin nimenneet kirjan romantiikan ja siihen liittyvät rönsyilyt koko kertomuksen suurimmaksi vahvuudeksi, joten kyse lienee loppujen lopuksi makuasiasta.
Puuvillatehtaan varjossa on joka tapauksessa ammattitaidolla koostettu historiallinen romaani, jonka intersektionaalisen feministinen näkökulma tarjoaa raikkaan kuvauksen tuttuun kotimaan menneisyyteen. Kirjalle on tekeillä myös ainakin yksi jatko-osa, mutta olen myös törmännyt puheisiin kolmiosaisen sarjan luomisesta. Varmaa jokatapauksessa on, että teoksen rakastettujen hahmojen elämä jatkuu uudessa romaanissa. Koska Jenny päätyy Puuvillatehtaan varjossa -kertomuksen lopussa valitsemaan itselleen oman sydämenvalitun, jää nähtäväksi, minkälaisista elementeistä jatko-osan oletettu romantiikka rakentuu.
Ps. Romaanin nimi, Puuvillatehtaan varjossa, lienee nyökkäys Toivo Pekkasen klassikkoteokselle, Tehtaan varjossa (1932) -romaanille. Pekkasen kertomus seuraa työläismiehen, Samuelin rankkaa elämää, jota tehtaan kapitalistinen pauke rytmittää. Myös Antellin teos antaa äänen teollistuvan yhteiskunnan kärsijöille, sillä Jenny on valveutunut rouvashenkilö, jonka elämäntehtäväksi muodostuu vähäosaisten auttaminen. Yhdessä romaanit kritisoivat kapitalistisen maailmankuvan epäinhimillisyyttä ja ihmistenvälistä perusteetonta eriarvoisuutta.
Tämä teos täyttää seuraavat kohdat Helmet -lukuhaasteesta (2021)
3. Historiallinen romaani
6. Kirja kertoo rakkaudesta
8. Kirja, jossa maailma on muutoksessa
9. Kirjailijan etunimi ja sukunimi alkavat samalla kirjaimella
11. Kirja kertoo köyhyydestä
14. Kirja on osa kirjasarjaa
19. Kirjassa leikitään (esimerkiksi kissanpentujen kanssa)
29. Kirjan henkilön elämä muuttuu
37. Kirjan henkilön työ on tärkeä tarinassa (Jenny toimii ajoittain tyttökoulun opettajana)
45. Kirjan on kirjoittanut pohjoismainen kirjailija
49. Kirja on julkaistu vuonna 2021
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti