lauantai 15. toukokuuta 2021

Maritta Hirvonen – Komediantit


 

Maritta Hirvonen – Komediantit (Stresa) 

*kirja saatu arvostelukappaleena


Ilmestymisvuosi: 2020

Sivuja: 264

Läpäiseekö Bechdelin testin: kyllä 

Ensimmäinen lause: 

"Metallinkirkas fanfaari katkaisee puheensorinan."


Maritta Hirvosen esikoisteos Komediantit kertoo juutalaisvainoja pakenevasta Estheristä, joka sattumien kautta päätyy osaksi kiertävää sirkusta. Tapahtumien taustalla vaikuttavat toisen maailmansodan järkyttävät kansanmurhat sekä myöhemmin myös kylmän sodan jännittyneet suurvaltasuhteet. Sirkuksen maailmaan ei kuitenkaan mahdu huolta maailmantilasta tai kiinnostusta ympäröivistä muutoksista, sillä tärkeintä on vain jatkaa isien ja äitien perinteitä ja toistaa ikiaikaisia ohjelmanumeroita. 

Romaanin päähenkilö ja minäkertoja on nuori Eshter, joka joutuu erilleen perheestään. Hän pakenee juutalaisvainoja salaisen identiteetin ("Arabella Richter") turvin ja aloittaa uuden elämän Sirkus Schreierin tanssijana. Huoli perheen kohtalosta sekä alkuperäisen kodin tilanteesta vaikeuttavat Arabellan kotiutumista uuteen ympäristöön, mutta tilalle tulee myös uutta ajateltavaa: kiertävän sirkuselämän ymmärtäminen, viihdetaiteen omaksuminen sekä tietenkin romanttiset intressit. Arabella kiinnostuukin välittömästi sirkuksen omistajapariskunnan komeasta Heinz-pojasta, joka on vastuussa esityksen hevosnumerosta. 

Tarina poukkoilee eri aikatasoilla varsin vikkelään tahtiin, joten lukijan on oltava tarkkana kerronnan erilaisten jaksojen kanssa. Tapahtumat kuvataan joko minäkertojan (Arabella) kuvausten, päiväkirjojen otteiden tai kirjeiden kautta. Punaisena lankana toimivat kuitenkin yhden ainoan illan tapahtumat, sillä luvut rakentuvat yksittäisen sirkusesityksen ja sen ohjelmanumeroiden herättämien muistojen ympärille. Kokonaisen ihmiselämän kattava tarina alkaa sisääntulosta ja päättyy finaaliin




Hirvosen kirjoitustyyli on helpostilähestyttävä. Teos on nopealukuinen, mutta sisältää useita kauniita sekä tarkkanäköisiä kerronnan elementtejä. Erityisen ansiokkaasti kirjailija kuvaa liikkuvan sirkuksen miljöötä: kömpelöitä vaunuja, karkailevia papukaijoja, nuorallatanssijoiden matalalle viritettyjä harjoitusnuoria ja lapsia heittelemässä keiloja. Myös sirkuksen hahmojen rakentamiseen on käytetty aikaa ja ajatusta, sillä jokainen henkilö tuntuu verrattain moniulotteiselta ja merkitykselliseltä. Koen tämän suureksi ansioksi, sillä aiemmin sirkusteemaisia romaaneja lukiessani olen huomannut, kuinka helposti henkilökavalkadi karkaa tarkoituksettoman runsaaksi ja hahmot menettävät merkityksensä. 

Kirjailija onnistuu myös muilta osin välttämään sirkuskirjallisuuteen liittyvää kulunutta romantisointia. Hirvosen luoma sirkus on raitojen ja kimalteen alla vain pieni sinnikäs perheyritys, jossa on usein aivan samanlaisia ongelmia kuin muissakin perheissä. Hirvonen osaa myös ilahduttavasti ja uskottavasti luoda kuilua sirkuksen ja maailmansodan välille. Lopputuloksena on mieleenpainuva kurkistus maailman myllerrysten keskellä tasapainottelevan sirkuksen kulisseihin. Erityisen herkullista on seurata yrityksen toimintaa vuosikymmenien ajan ja nähdä, miten myös sirkuksen ajattomina pidetyt traditiot hitaasti, välillä jopa huomaamatta, mukautuvat uuteen aikaan. 

Lukijana koin kuitenkin, että teosta olisi voinut tiivistää ja yksinkertaistaa. Koska kerronta rakentuu useista erilaisista tyyleistä, joidenkin elementtien mukanaolo ei tuntunut mielestäni täysin perustellulta. Tällaiseksi ylimääräiseksi elementiksi koin Arabellan päiväkirjan, jonka avulla tapahtumia kirjan alkupuolella kuljetetaan eteenpäin. Romaanin kerronta tapahtuu jo valmiiksi hyvin intiimillä tasolla, eli ikääntyvän naisen minäkerronnan kautta. Koska Arabella pohtii päiväkirjan aiheita, kuten tuntemuksiaan ja rooliaan myös tavallisten kerrontajaksojen aikana, koin päiväkirjan jokseenkin perusteettomaksi lisäykseksi. Päiväkirjan poisjättäminen olisi luultavasti tuonut kerrontaan kaipaamaani dynaamisuutta, mutta on myös korostettava, etten mieltänyt päiväkirjan mukanaoloa varsinaiseksi suureksi ongelmaksi. 




Rakenteensa osalta teosta olisi voinut yhtenäistää. Siinä missä romaanin alkupuoli keskittyy kuvaamaan Arabellan nuoruutta ja päiväkirjamerkintöjä, loppupuolella mukaan tulevat  lapsuudenystävä Giselan kirjeet sekä vanhemman Arabellan mietteet. Teoksen jälkimmäisellä puoliskolla tarinaan astelee Giselan lisäksi myös Arabellan vanha tuttu, Kurt. Sekä Gisela että Kurt esitellään lukijalle melko tuntemattomina hahmoina, sillä heidät mainitaan vain hyvin pikaisesti kirjan alkupuolella. Koin ratkaisun epäkoherenttina, sillä lukijana minun oli vaikea ymmärtää tuntemattomaksi jääneiden Kurtin ja Giselan merkitystä Arabellalle. Mikäli Arabellan suhteita lapsuudenystäviin olisi eritelty enemmän jo romaanin alussa, hahmojen myöhempi sisääntulo olisi voinut olla vaikuttavampi ja kiinnostavampi. 

Jäin myös harmittelemaan joidenkin tapahtumien kiirehtimistä. Eräät Arabellan elämän merkityksellisimmät ja vavisuttavimmat tapahtumat kuvataan todella nopeasti, vain muutaman lauseen avulla. Ratkaisu tuntuu hämmentävältä, sillä kyseiset hetket ja tapahtumat määrittävät Arabellan identiteettiä ja toimintaa koko muun kertomuksen ajan. Olisinkin toivonut, että kertomus olisi viivähtänyt hieman pidempään esimerkiksi Arabellan tarinan traumaattisissa alkuvaiheissa, jolloin lukijan ymmärrys Arabellan hahmosta ja toiminnasta olisi ollut paremmin pohjustettu myös myöhempää tarinaa ajatellen. 

Romaani sisältää useita järkyttäviä väkivallankuvauksia, mutta niiden vastapainoksi tarinassa riittää myös huumoria ja esimerkiksi romantiikkaa. Hirvonen onkin onnistunut rakentamaan tasapainoisen, elämänmakuisen kertomuksen, johon mahtuu lähes koko ihmiselon tunnekirjo. Myös sotien pelottavat vaiheet, uhkaavat aatteet ja hirveät tapahtumat on sijoitettu tarinaan siten, että vastapainona on elämänmyönteisempiä kuvauksia. Ratkaisu toimii, sillä se keventää rankkaa aihetta ja auttaa niin hahmoja kuin lukijoitakin jäsentämään raskaita ajatuksia. 




Kaikenkaikkiaan Komediantit on monipuolinen ja ravisuttava kertomus, joka onnistuu välttämään sirkusromantiikan yleisimmät kliseet. Erityisesti nautin kirjailijan kyvystä luoda samastuttava ja värikäs sirkusmaailma, joka on lähes täysin irrallaan ympäröivästä yhteiskunnasta. Tarinassa on useita hienosti rakennettuja juonenkäänteitä, joiden pyörteissä lukija yllättyy ja kokee vahvoja tunteita.Vaikutuin myös kertomuksen lomaan ujutetuista saksankielisistä lauseista ja lauluista. Yksityiskohtia on mietitty tarkoin. Kerronnan hiotuista detaljeista myös huomaa, että kirjailijalla on omakohtaista taustaa taiteen kentällä toimimisesta. Erityisesti musiikin ja tanssinumeroiden esittely tuovat esille Hirvosen ammattitaidon ja kokemuksen Filharmonian intendenttinä. 

Komediantit on uniikki kuvaus muuttuvasta maailmasta, jonka keskellä ikivanhat perinteet sinnittelevät. Tarina rakentuu inhimillisen kärsimyksen ja menetyksen, mutta myös sisukkuuden, taistelutahdon ja rakkauden ympärille. Hirvonen on lisäksi ilahduttavasti saanut kerrontaan sisällytettyä feministisiä elementtejä, kuten pohdintaa sirkustaiteilijoiden sukupuolesta sekä sen vaikutuksesta vapauteen. Erityisesti esikoisromaaniksi teos on hämmästyttävän monitahoinen ja vaikuttava. Komediantit onkin kuin mukaansatempaava sirkusesitys, jossa on varmasti jotakin tuttua, mutta ainakin yhtä paljon uutta ja yllättävää. 




-


– Kun eläimiä on niin paljon, niin eikö jo pelkkä sisääntulo kestä loputtoman kauan? kysyn Alfonsilta. 

– Se siinä just olikin, että piti ryhmitellä ne oikein. Isot ensin, pienimmät häntäpäässä, taiteilijat yhtäaikaa elukoiden ja niiden hoitajien seassa. 

– Ja aina vii-me-se-nä, Petra hihittää.

– Viimesenä tulee, Alfons kuiskaa ja katsoo vuorotellen jokaista neljää viekkaasti hymyillen. 

Lapset alkavat pomppia ja kiljua yhteen ääneen. Pikku Ilona taputtaa käsiään. 

– Viimesenä tulee kettu...

– Joka työntää... 

– Valkosta hanhee nukenrattaissa! 

(Hirvonen 2020, 217.) 


-


Maritta Hirvoselta on vastikään ilmestynyt uusi novellikokoelma, Pikkukamarimusiikkia.


Hirvonen, Maritta (2020) Komediantit. Stresa Kustannus: Tallinna. 

Kuvat: @chains_of_light 



Tämä teos täyttää Helmet-lukuhaasteesta (2021) seuraavat kohdat:

1. Kirjassa kirjoitetaan päiväkirjaa

3. Historiallinen romaani

4. Joku kertoo kirjassa omista muistoistaan

6. Kirja kertoo rakkaudesta

7. Kirjassa on kaveriporukka

8. Kirja, jossa maailma on muutoksessa

11. Kirja kertoo köyhyydestä

13. Kirja liittyy teatteriin, oopperaan tai balettiin

19. Kirjassa leikitään

20. Kirjassa on ammatti, jota ei enää ole tai joka on harvinainen (moni sirkustaiteilija)

29. Kirjan henkilön elämä muuttuu

33. Kirjassa opetetaan jokin taito (nuorallakävely, keiloilla jonglööraaminen)

36. Kirjassa liikutaan ajassa

37. Kirjan henkilön työ on tärkeä tarinassa

39. Kirjassa kuunnellaan musiikkia

40. Kirjassa kerrotaan eläinten oikeuksista (Teoksessa otetaan kantaa sirkuseläinten julmiin koulutusmetodeihin)

45. Kirjan on kirjoittanut pohjoismainen kirjailija




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Delia Owens – Suon villi laulu

  Delia Owens – Suon villi laulu (WSOY)  Julkaisuvuosi: alkuperäinen 2018, suomennos 2020 Sivuja: 416 Läpäiseekö Bechdelin testin: kyllä  ...